Mitä mieltä olen?

Mitä mieltä olen?

Pidän itseäni aika keskivertokansalaisena. Helposti tulee myös ajatelleeksi, että muut ajattelevat samoin kuin itse. Ja ehdokkaaksi asettuttuaan, että tottahan ihmiset tietävät mitä mieltä tämä keskivertokansalainen on asioista. Tietävät siis, mitä minua äänestämällä saa.

Mutta eipä aikaakaan, kun selailee vaikkapa twitteriä tai mitä tahansa muuta yleistä keskustelupalstaa, niin johan löytyykin niitä eroavuuksia asiassa jos toisessa. Ja jos ihminen kokee, ettei tiedä mitä arvoja edustan, eihän hän sitten minua äänestä. 

Joten tässä muutamia tärkeäksi kokemiani poimintoja.

1. Kunnioitus. Pidän tärkeänä, että ihmisiä kunnioitetaan. Vanhempia, esimiehiä, alaisia, palvelutyöntekijöitä, työttömiä, lapsia, muunsukupuolisia, kaikkia. Ihmistä pitää kohdella kunnioittavasti, hyvät tavat ovat ilmaisia. Rikkaudet tai asemat eivät määritä ihmisarvoa. Ikä, ulkonäkö tai vammaisuus ei oikeuta kohtelemaan paremmin tai huonommin. Myös lapset pitää huomioida keskusteluissa, myös mummot ja papat jonottavat kassajonossa niinkuin muutkin. Toki tietä voi antaa, joustaa hieman, oman istumapaikan voi aina luovuttaa väsyneemmälle. Naisille avataan ovi, kotityöt jaetaan ja otetaan yhdessä vastuuta, töissä käydään osaamisen ja jaksamisen mukaan. Mutta yritystä pitää olla. Pidän perinteisistä arvoista.
2. Koulutus. Sivistys on tärkeää. Lapsen pitää saada laadukasta koulutusta, opettamisen laatu pitää taata opettajien riittävällä palkalla, auktoriteetin säilyttämisellä, työolosuhteiden turvaamisella, sekä tarpeeksi pienillä luokkakoilla. Tiedettä ja tutkittua tietoa pitää arvostaa, mutu-päätöksillä ei ole kestävää pohjaa. Meidän pitää varmistaa niin opettajien kuin koululaistenkin psyykkinen ja fyysinen jaksaminen, työrauhan, kiusaamattomuuden ja resurssien puitteissa. Meidän on ehkäistävä perheiden pahoinvointia ja nuorten syrjäytymistä.
3. Muutos. Maailma muuttuu, osin parempaan, osin huonompaan. Meillä pitää olla viisautta säilyttää hyvä ja muuttaa huono. Teknologinen kehitys tuo paljon hyvää, helpottaa ja parantaa elämää monin tavoin. Lääketiede kehittyy, hyvinvointi lisääntyy. Mutta muutosvauhti voi olla välillä liian raju, ihmisen jaksamisesta pitää myös huolehtia. Kaikki eivät pysy muutoksen perässä, ja silti myös heidän hyvinvointinsa pitää taata. Kaikkea ei pidä päättää raha edellä. Välillä pitää priorisoida inhimillisyys, isänmaallisuus, perhe, luonto. Kaikkea ei mitata rahassa tai talouskasvussa.
4. Kansainvälisyys. Suomi on kansainvälinen valtio ja me tarvitsemme osaavaa ja kunnollista työvoimaa. Työyhteisössäni yliopistolla 40% tiimiläisistä tulee ulkomailta. He tuovat yhteisöön paljon hyvää. Elintasomuuttajia en hyväksy, sotapakolaiset kyllä. Mutta heidänkin auttamisessaan tulee kohdella suomalaisia tasavertaisesti. Yhteiskunta ei kestä eriarvoista kohtelua. Ei sitä että omat vanhukset hoidetaan huonommin tai nuorten psykiatriapalvelut ajetaan alas, koska ei ole rahaa.
5. Työ. Työn pitää olla kannattavaa. Myös matalapalkkainen työ pitää olla kannattavampaa ja houkuttelevampaa kuin pelkkä tuilla eläminen. Ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä, ja jo osa-aikainenkin työ voi tuoda paljon hyvää perustoimeentulon päälle. Yritysten perustamista pitää tukea, yritystukia kohdentaa tulevaisuuden aloihin. Kaikille tulee taata lähtökohdat hyvälle elämälle.
6. Ilmasto. Meidän pitää tukea kestäviä ratkaisuja. Kiertotaloutta, uusiutuvaa energiaa, vähäpäästöisiä ratkaisuja. Tieteen avulla pystymme tekemään mullistavia muutoksia mm. hiilidioksidipäästöihin - hiilidioksidia sitovia materiaaleja tutkitaan Oulussakin, eikä isotkaan ratkaisut ole kaukana.
7. Omat valinnat. Ihmisten terveellisiä ja ympäristöä kuormittamattomia elintapoja pitää verotuksellisesti helpottaa. Tukemalla ja verottamalla pystymme vaikuttamaan päätöksiin yksilötasolla. Elintason ylläpitoa ei pidä tehdä ympäristön hinnalla. Omista valinnoista johtuvien elintasosairauksien hoito pitää olla lähtökohtaisesti asiakkaalle kalliimpaa kuin niiden sairauksien, joihin itsellä ei ole juuri voinut olla osaa eikä arpaa.
8. Empatia. Ihminen tarvitsee yhteisöä ja läheisiä. Kosketusta ja läsnäoloa. Niin nuoret kuin vanhat. Meidän tulee tukea erilaisia ryhmäytymisiä ja yhdessäoloa, vähentää ihmisen kokemaa yksinäisyyttä. Auttaa lapsia silloin kun oma perhe ei siihen pysty, olla vanhusta lähellä myös siellä hoitokodissa. Turvaverkko ja läheiset ovat tärkeitä. Ja jo se yksi aito ystävä voi riittää.

Samaistuitko? Mistä haluaisit tietää lisää?

Pyrin tekemään aina tolkkuja ratkaisuja, empatia ja järki käsi kädessä. Olen aika rationaalinen ihminen, mutta innostun helposti ja pusken läpi harmaan kiven, jos pidän asiaa tärkeänä. Ja aina ajattelen ihmistä ensin.