Isä

Isä

Sitä on jokainen elänyt omanlaisensa lapsuuden, eikä muunlaisesta tiedä. Omaa lapsuuttaan ja sen merkitystä nykyminälle on hankala arvioida objektiivisesti, tai edes ymmärtää syy-yhteyksiä kunnolla. Miltä olisi tuntunut olla perheen ainoa lapsi? Miltä olisi tuntunut olla suurperheen esikoinen? Miltä olisi tuntunut elää ilman äitiä tai isää? Mielestäni molemmat vanhemmat ovat tärkeitä sekä tytöille että pojille, molempien roolimalleja tarvitaan. Molemmilta etsitään vaikutteita omaan elämään: tyttö vertaa itseään äitiinsä, oppien tuntemaan hyvät ja huonot puolensa paremmin - mitä äidin kanssa on eriä tai samaa, ja suhdettaan miehiin hän peilaa isänsä kautta. Jos vanhemmat sattuvat nykyliberaalissa yhteiskunnassa olemaan samaa sukupuolta, silti molempia tarvitaan lähipiiriin - riittänee, että kumpaakin sukupuolta on vastuullisina aikuisina arjessa tarpeeksi lähellä ja usein läsnä. 

Isän merkitystä tyttärelle ei voi vähätellä. Isältä tai tarpeeksi läheiseltä luotettavalta mieheltä tyttö saa eväät miesten kanssa toimimiseen, pohjan tuleville parisuhteilleen. Isän tasa-arvokäsitykset, kannustukset, hellyys, ihailu, huomiointi ja naiseuden arvostus heijastuu suoraan siihen, kuinka nainen antaa itseään kohdeltavan tulevaisuuden suhteissaan. Alistuuko hän vanhempana voimankäyttöön, vähättelyyn, henkiseen ylivaltaan ja tunteeko itsensä vähempiarvoiseksi, aina heikommaksi? Vai pystyykö hän seisomaan miehensä rinnalla tasavertaisena kumppanina, saaden voimaa naiseudestaan ja arvostaen hyvää miestään rinnallaan? Ne tyttäret jotka ovat saanet lellittelyä isiltään pieninä, jotka ovat olleet isiensä silmäteriä ja huomion kohteita, oppivat kietomaan miehet pikkurilliensä ympärille. He oppivat mistä narusta kannattaa milloinkin vetää, oppivat suostuttelemaan ja manipuloimaan, mutta myös lukemaan miesten ajatusmaailmaa paremmin, myös aikuisena ymmärtämään heitä paremmin. 

Mutta mitä jos miehen mallia ei koskaan ole varhaislapsuudessa ollut? Tai mitä jos isä on perheessä ollut, mutta hän ei ole koskaan ollut tyttärelleen aidosti läsnä, jos hän on ollut fyysisesti pois tai henkisesti lapsen tavoittamattomissa? Mitä jos isä ei koskaan ole ottanut asiakseen tutustua tyttäreeseen kunnolla, todella ymmärtämään mitä hän asioista ajattelee? Ääriesimerkkinä, huostaan otettujen tyttöjen haastatteluihin pohjaten, sosionomi Aisu Kailan opinnäytetyössäkin mainitaan että "Tytöillä, joilta on puuttunut isän läsnäolo ja tuki, on hyvin nuoressa iässä alkaneita miessuhteita" - kovin aikainen aikuistuminenkaan, pahimmillaan sen puuttuvan isän korvaaminen miessuhteilla, ei voi olla kuin haitaksi herkässä iässä.

Näin isän merkkipäivän alla voin sanoa vilpittömän kiitoksen omalle isälleni siitä pohjattomasta kannustuksesta ja tuesta mitä häneltä olen vuosien aikana saanut. Koskaan en ole kuullut vähättelyä, enkä epäilyä siitä, etteikö minusta johonkin tehtävään olisi. Kunnioitus on ollut aina läsnä, puolin ja toisin, asiassa kuin asiassa. Olen saanut luottamusta, vastuuta ja paljon vapautta kommentein "sinulla on kuitenkin aina järki päässä", (joskin näin sivulauseessa myönnettäköön, ettei järkeä tekemisissäni aina ole ollut, mutta noina kertoina oli sitten se enkeli olkapäällä varjelemassa). Ilman tätä vankkumatonta luottamusta tekojeni järkevyyteen, olisin käyttäytynyt teininäkin paljon tyhmemmin, kapinoinut enemmän, enkä olisi yhtä itsenäinen kuin nyt olen. Isä on opettanut hauskoja äijämäisiä juttuja (kuten miten tehdä liukkaalla näyttävä kässärikäännös), ottanut remonttihommiin mukaan, kannustanut kokeilemaan kaikenlaista ja tuupannut maailmalle kommentein "kunhan et sitten rakastu niihin italiaanoihin". Isältä olen perinyt arvopohjan, reippauden, sisun ja sen hyvän jätkän mallin - mikä on monesti auttanut miesten keskellä. Isä on myös antanut varmuuden naiseuden arvostamiseen ja naisen tasa-arvoon, saaden kunnioittamaan myös niitä pehmeitä arvoja ja perinteisiäkin sukupuolirooleja, opettanut puhumaan ja kuuntelemaan. Taitavasti kuuntelemaan myös puolella korvalla - isän puhetulvat tuntien - mikä on sekin osoittautunut tärkeäksi mielenterveyden ylläpitäjäksi aika ajoin.

Minä tunnen vain hyvän lapsuuden, missä tunsin että minua arvostettiin. Siitä olen kiitollinen tänäkin päivänä. Iloa tulevaan syntymäpäivääsi, isä!